Kissan raakaruokinta

Jokainen kissa on yksilö. Perusohjeet ruokinnasta on aina suunniteltu terveelle, aikuiselle kissalle. Pennuilla, iäkkäillä, sairailla tai muutoin erityistilanteissa olevilla kissoilla on omat tarpeensa ja nämä tulee aina huomioida erikseen ruokavaliossa. Kissat ovat petoeläimiä. Ne ovat nimenomaan lihansyöjiä, joiden ruokavalion perustana on liha, sisäelimet ja lihainen luu- ja rustomateriaali. Raakaruokinnassa pyrkimyksenä on mahdollisimman luontainen tai luonnonmukainen ruokavalio. Hyvin suunnitellussa raakaruokinnassa huomioidaan, että pelkkä liha ei kuitenkaan riitä tuomaan kaikkia vaadittavia ravintoaineita.

Monipuolisuus on hyväksi

Lihansyöjänä kissa tarvitsee runsaasti proteiinia ja vain hyvin vähän hiilihydraatteja. Liian hiilihydraattipitoinen ruoka lihottaa ja muuttaa kissan suoliston bakteerikantaa epäedulliseksi. Vapaana elävän kissan ruokavalioon kuuluu kokonaisia saaliseläimiä luineen ja sisäelimineen. Kissan tyypillisten saaliseläinten rasvaprosentti on noin 5–10 % eli varsin alhainen. Jotta kissa voisi hyvin, se tarvitsee myös kivennäisaineita, vitamiineja ja välttämättömiä rasvahappoja. Ruokavalio kannattaa pitää monipuolisena ja valita siihen vaihtelevasti eri lihalajeja. Syötettävien eläinproteiininlähteiden vaihtelun sijaan tärkeämpää on kuitenkin eläimen eri osien hyödyntäminen ja valittujen tuotteiden laatu.

Ruokavalion koostaminen

Suurin osa kissan raakaruokavaliosta tulee koostua vähärasvaisesta lihasta ja sisäelimistä. Kissoille erinomaisia lihoja ovat esimerkiksi palalihat, sydämet, kivipiirat ja laadukkaat jauhelihat. Kaikki liha ei suinkaan ole saman arvoista ruokinnassa, sillä runsaammin ravintoköyhää esimerkiksi sidekudosta ja jänteitä sisältävät jauhelihat ovat kaukana laadukkaasta ja kissaa ravitsevasta ruoasta.

Erityishuomiota kissan raakaruokinnassa on kiinnitettävä tauriiniin, jonka saanti on kissalle välttämätöntä. Osa tauriinista tuhoutuu kypsennettäessä, minkä vuoksi kypsää lihaa syöville voi tulla ongelmia tauriinin saannissa. Tauriinin saannin varmistamiseksi on hyvä antaa sydäntä, punaista lihaa ja broilerin tummaa lihaa, ei pelkästään broilerin rintapaloja ja suikaleita. Sisäelimiä olisi hyvä tarjota 2–3 kertaa viikossa. Tarvittaessa tauriinia voidaan lisätä erikseen lisäravinteena.

Nyrkkisääntö: 25–40 g lihaa painokiloa kohden päivässä

Sisäkissat ja leikatut kissat lihovat herkästi, mikäli ne eivät saa riittävästi liikuntaa. Tämän vuoksi voi olla tämän takia tarpeellista valita melko vähärasvaista lihaa ruokavalioon (enintään noin 10 % rasvapitoisuus). Helppo ruokintaohje on antaa kissalle ruokaa sen verran, että sen paino pysyy tasaisena – mikäli ei muutoin ole tarvetta varovasti laihduttaa tai lihottaa kissaa. Yksilölliset tarpeet voivat erota suuresti, mutta suurelle osalle kissoista 25–40 g lihaa painokiloa kohden on sopiva päiväannos. Tietenkin määrään vaikuttaa kissan aktiivisuus, liikunnan määrä, ruoan rasvapitoisuus ja aineenvaihdunta. Sydän (broileri, possu, nauta) voi vähärasvaisena muodostaa ruokavalion pohjan. Suositeltavaa on antaa kissalle nimenomaan lihapaloja jauhetun lihan sijaan, mikä myös auttaa ehkäisemään hammaskiveä sekä hidastaa ahnetta ruokailijaa.

Kissa tarvitsee myös tasapainoiseen ruokavalioon luonnollista luumateriaalia täydentämään kalsiumin tarpeen. Kalsiumilla on tärkeä merkitys kissan ruokavaliossa, sillä se ylläpitää luuston terveyttä ja kuntoa. Liiallinen lihan saanti ja fosforipitoinen ruokavalio johtaa siihen, että elimistö alkaa ottamaan kissan omista luista kalsiumia, mikä voi pahimmillaan johtaa pysäyttämättömään paperiluusairauteen. Pennuilla tämän riski on aikuista suurempi, jolloin pennun kalsiumin saannista on pidettävä erityisesti huolta. Liika kalsium on yhtä lailla haitaksi ja voi altistaa erinäisille sairauksille ja ummetukselle. Kissan olisi hyvä saada päivittäin lihaista luuta noin 20 % päivän ruoka-annoksesta.

Kalsiumin tarpeen voi täyttää raaoilla jauhetuilla tai kokonaisilla luilla, rustomateriaalilla tai kalsiumvalmisteilla. Kissoille sopivia ja hyvin imeytyviä luumateriaalia sisältäviä ruokia ovat muun muassa jauhettu broilerin siipi tai selkäranka, broilerin ja kalkkunan kaula, broilerin tai kalkkunan luinen jauheliha. Jos kissa on tottunut ja pitää kokonaisten luiden syömisestä voi kissalle tarjota kokonaisia broilerin kauloja, broilerin selkää sekä broilerin siipiä. Mikäli kissalle ei haluta tarjota lihaisia luita voi kalsiumin tarpeen täyttää tarjoamalla kalsium jauheena tai tablettina. Yleisenä suosituksena on tällöin tarjota kissalle monivitamiinivalmistetta, joka sisältää kalsiumin ja kivennäisten lähteen.

Ravintolisät ja vitamiinit tukevat ruokavaliota

Valmiissa laadukkaissa kissojen täysravinnoissa on yleensä jo valmiiksi laskettu tärkeimmät vitamiinit, kivennäisaineet ja rasvahapot. Raakaruokinnassa kannattaa varmistaa näiden saanti. Vitamiinien antamisessa tulee tutkia tarkasti valmistajan ohjeet sopivasta annostuksesta ja varoa päällekkäisyyttä eri vitamiinivalmisteita käytettäessä.

A-, D, ja E-vitamiinien saanti on yksi perusasioista. A-vitamiinin saannin voi varmistaa lisäämällä ruokavalioon esimerkiksi maksaa viikoittain (5–10 g kissan painokiloa kohden), mutta myös lemmikeille tarkoitettujen monivitamiinivalmisteiden avulla voi helposti varmistaa vitamiinien saannin. Jos D-vitamiinitarpeeseen antaa kalanmaksaöljyä, kissa saa siitä myös tarvittavia omega-3 -rasvahappoja. Kalanmaksaöljyä annettaessa on varottava liikasaantia rasvaliukoisten A- ja D-vitamiinin vuoksi. E-vitamiinia saa luontaisasti lähes kaikista hyvälaatuisista kasviöljyistä.

Kun kissan ruokavalion perustana on liha, on hyvä varmistaa jodin ja sinkin saanti. Jodin tarpeen saa helposti täytettyä merilevällä (yliannostusta tulee kuitenkin välttää). Sinkkiä ei saa tarpeeksi lihasta, mutta lemmikeille tarkoitettuja sinkkivalmisteita löytyy markkinoilta runsaasti.

Kissoille välttämätön aminohappo on tauriini. Kaikessa lihassa on tauriinia, joten jos kissa syö raakaravintoa, tauriinista ei lähtökohtaisesti tule puutetta. Tarvittaessa tauriinia voidaan lisätä lisäravinteena.

Ruokavalion muuttaminen

Siirtyminen teollisesta ruoasta raakaruokintaan askarruttaa joskus kissan omistajaa. Ravitsemussuositukset perustuvat aina ihannetilanteeseen, joten jos perusruokavalio on rakennettu monipuoliseksi, vitamiineja ja kivennäisaineita ei tarvitse kellon kanssa syöttää. On hyvä täydentää kissan ruokavaliota suosituksen suuntaan ja sen tekee helposti muutaman vitamiinivalmisteen avulla. Ruokavalion muuttaminen ja uusien ruokien lisääminen ruokavalioon edellyttää joskus pitkää pinnaa. Siinä missä yksi kissa siirtyy raakaruokintaan innolla kehräten, saattaa toiselle siirtyminen olla pitkällisen totuttelun tulos. Kissojen kanssa tulee muistaa, että ne eivät kestä pitkää paastoa, vaan 1–2 päivän paastokin voi olla jo liikaa.

Raakaravintoon siirtyminen edellyttää omistajalta hiukan viitseliäisyyttä ja tarkkuutta, mutta terveellinen ruokavalio voi auttaa lemmikkiä pysymään hyväkuntoisena pidempään. Kuivamuonaruokinnasta raakaan siirtyminen voi alkuun tuntua työläältä, mutta lopulta huomaa, ettei se olekaan erityisen hankalaa tai vaivalloista. Raakaruoka on hyvin imeytyvää ja tarjoaa kissallesi lähtökohtaisesti tärkeimmät ravinteet kaikista luonnollisimmassa muodossaan.