Ruska on vuonna 2002 syntynyt lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira. 
Meille Ruska muutti elokuun puolessa välissä 2008 ja tähän asti koira oli elänyt 
elämäänsä oireettomana, ilman iho-ongelmia.
Joulukuun alkupuolella aloin kiinnittämään huomiota 
Ruskan jatkuvaan itsensä raapimiseen ja kuonon hankaamiseen, ja pikkuhiljaa kuonoon
ja päälaelle ilmestyikin karvattomia, puhtaaksi kaavittuja alueita. Ensimmäinen eläinlääkärikäynti tehtiin 
joulukuussa 2008, jolloin raapenäyte kuonosta todettiin ulkoloisien osalta puhtaaksi ja saatiin antibiootti 
ja kortisoni -kuurit 10 päiväksi.

Näillä lääkkeillä Ruskan kutina selvästi helpotti, mutta heti lääkityksen loputtua kutina alkoi uudelleen ja paheni koko ajan.
Seuraava lääkärivierailu oli tammikuussa 2009, jolloin jo Ruskan korvatkin olivat lähes karvattomia ja erittäin kipeitä -kun Ruska alkoi rapsuttamaan itseään, se vinkui kivusta. Kutina oli selvästi levinnyt myös koko kroppaan, 
ja karva oli kauttaaltaan erittäin elottoman näköinen ja tuntuinen.
ja sitä irtosi aivan älyttömät määrät. Mitään uusia lääkkeitä ei tässä vaiheessa tullut, 
mutta ruoaksi suositeltiin hypoallergenic-nappuloita. 
Ihotauteihin erikoistuneen eläinlääkärin vastaanotolle päästiin helmikuun alussa 2009 ja
tässä vaiheessa koko koira oli kuin "kuiva korppu" ja iho hilseilevä. Patologin tutkimuksissa vahvistui 
diagnoosiksi SAtauti (immunologista alkuperää oleva tulehdus ihon talirauhasissa, joka ajan myötä yleensä johtaa 
talirauhasten surkastumiseen), 
mitä lähdettiin sitten eläinlääkärin ohjeiden mukaan hoitamaan: Atopica -lääkettä päivittäin sekä edelleen hypoallergenic-nappuloita pelkästään. Vaikka diagnoosi kuulosti erittäin ikävältä (tauti, joka ei koskaan parane), 
olin helpottunut, koska tähän asti olimmevain arvailleet, mikä koiraa voisi vaivata -kun nyt tauti oli nimen saanut luotin, että jotain parannusta tilanteeseen saataisiin.

Mutta mutta. Lääke selvästikin auttoi koiran kutinaan, mutta ihon ja karvan tilannetta se ei sen kummemmin parantanut.
Ruskasta lähti edelleen karvoja "liian paljon" ja iho pysyi kuivana ja hilseilevänä. Kun lääkettä oli syöty n. kuukausi, 
lähdin etsimään lisäapuja Ruskan voinnin parantamiseen ja tulinkin tuttujen suositusten perusteella
Murren Murkinaan juttelemaan Minnan kanssa.

Minnan ohjeiden mukaan Ruska siirtyi välittömästi raakaruokintaan, aloitettiin puhtaasti kanaruoalla, erilaisissa muodoissa.
Pääosa aterioista on edelleen kana-kasvis-mixiä, höystettynä välillä mm. broilerin sisäelimillä, kanan siivillä ja kauloilla. Silloin tällöin ruoan seassa on myös merilevää ja 
kananmunaa kuorineen. Ruokavaliota on tarkoitus laajentaa myöhemmin,
jos mahdollista (lisätään pikkuhiljaa eri ruoka-aineita ja seuraillaan koiran reaktioita). Lisäksi aloitimme säännöllisen öljy- ja aloevera-kuurin, sekä ulkoisesti että sisäisesti, jotta saadaan iholle mahdollisimman paljon ravinteita talirauhasten puuttumista korvaamaan.

Ruokavalion muuttamisesta on nyt kulunut reilu kuukausi ja koira on muuttunut silmissä: kutinaa ei ole, 
karvat ovat kasvaneet takaisin,karvapeite on vahva ja tuuhea, iho ei hilseile, eikä karvakaan irtoa tavallista enempää. 
Koiran lihakset ovat selvästi "jämäköityneet" ja
koko koiran ilme on entistäkin pirteämpi (ei ihme, kun koko hereilläoloaika ei mene itsensä rapsutteluun!). 
Lääkehoito lopetettiin jo vajaat pari viikkoa raakaruokinnan aloittamisen jälkeen, eikä sen pois jättäminen vaikuttanut 
koiran vointiin millään tavalla. Ruokintamuutos tehtiin "kertaheitolla", ja meille ei siitä aiheutunut minkäänlaisia ongelmia.

Ruskan vatsa sopeutui hyvin raakaruokintaan, ripulia tai oksentelua ei ole esiintynyt - paitsi silloin, kun ajattelemattomuuttani annoin treenipalkaksi Ruskalle teollista kissanruokaa.hyi minua.
Erittäin positiivisista kokemuksista johtuen vaihdoin myös toisen koirani (2-vuotiaan paimensukuisen suomenlapinkoiran) raakaruokintaan, enkä senkään kohdalla ole päätöstä katunut. 
Koska Wiimalla ei mitään allergioita tai ongelmia ollut, sen ruokavalio on alusta alkaen ollut hyvin monipuolista, 
sisältäen kaikenlaista lihaa, kalaa, kasviksia, sisäelimiä, erilaisia luita jne. Mitään ongelmia ei Wiimallekaan 
ruokavalion muuttamisesta ole tullut - ei yhtään ripulipäivää ja 0 oksennusta -ja tänä päivänä meidän "ennen niin nirso" lapinkoirakin syö ateriansa kertaakaan kuonoaan kupista nostamatta. 
Omiin kokemuksiini pohjaten pystyn suosittelemaan kaikille raakaruokintaan tutustumista ja siirtymistä.
Oli koiralla ongelmia tai ei, ruokavalion parantaminen ei varmasti haittaa tee. 
Tokihan kannattaa eläinlääkärien avustuksella selvittää, mikä koiraa mahdollisesti vaivaa (löytyykö joku sairaus tms.),
mutta lääkärin antamien hoito-ohjeiden lisäksi kannattaa miettiä ruokavalion vaikutusta koiran vointiin - voi käydä, kuten meille, että saimme jättää kaikki teolliset lääkkeet pois ja koiran olo vain paranee päivä päivältä. 
Vaikka olenkin nyt raakaruokinnan vankkumaton kannattaja, en suosittele ketään siirtymään siihen täysin harkitsematta -ottakaa asioista selvää, tutustukaa vaihtoehtoihin ja käykää juttelemassa jonkun raakaruokintaan perehtyneen kanssa 
ihan henkilökohtaisesti. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ja näin vältytte hankkimasta uusia ongelmia vanhojen tilalle. 
Lopuksi vielä maininta raakaruokinnan kustannuksista: meidän tapauksessa pelkästään Ruskan lääkkeiden ja allergenic-ruoan kuukausihinnalla (yhteensä reilut 160 eur/kk) ruokin nyt molemmat koirat vajaan kahden kuukauden ajan. ja jos päälle vielä lasketaan koiran hyvinvoinnin "arvo", niin voisin sanoa voittaneeni reilusti tässä kaupassa. 
Kiitos Minna ja Murren Murkina!